Vapaus. Mitä se on jota kaikki haluavat, ja jota jokaisen sydän kaipaa? Onko se sitä, että voi tehdä mitä mieli tekee ja saa toteuttaa itseään? Saa rakastaa ketä, ja mitä haluaa? Saa ajatella vain itseään, ja sitä, mikä on itselle parasta?
Kun kaksi vapaata kohtaavat, se on varmaan koko maailmaa syleilevä tapahtuma. Kahden onnellisen kohtaaminen. Voiko ihminen pyytää enempää? Vai voiko käydä niin, että siinä kaksi yksinäisyyttä kohtaavat tervehtien toisiaan täyttymättömien kaipausten täyttämin katsein?
Jos vapaus onkin jotain sen suuntaista, että uskaltaa olla oman kokoisensa, usein kovin tarvitseva ja monessa suhteessa vajaa? Tai jos se on sitä, mitä lauluntekijä (Kekäle?) siitä kirjoittaa paikoilleen suostumisesta, köyhyytensä löytämisestä. Tai kulkea umpihangessa, vain siksi, että voi olla vankina valmiin tien? Ehkä vapauskin vaatii rahtusen valoa.
Olla toivon vanki, kehoon kahlittuna, mutta sielu lentää vapaana kuin itikat Kilpisjärven yöttömässä yössä. 
Vapautta etsivät varpaat
