Jeesus oli Isän poika (2.Joh. 1:3).
Mitä on olla poika? Kysymykseen siitä, että kuka on isäni, osasin vastata jo lapsena. Koski kysymys sitten biologista isääni tai taivaallista Isää, Jumalaa. Mutta poikana elämisestä minulla ei ollut mitään hajua, vaikka tunsin tarinat tuhlaajapojista ja taivaan Isästä. En muista nuoruudestani yhtään esimerkkiä siitä, miten eletään läheisessä suhteessa Isän kanssa. Ei se ole mikään ihme, kun katsoo lain ja tuomitsemisen maailmasta käsin, ei sieltä puutarhojen kauneus osu silmään eikä juhlien äänet kantaudu korviin. Ja, jos kantautuu, niin pinttyneet ennakkoluulot ja farisealaisuus nostavat välittömästi päätään jättäen niiden kantajan kahlaamaan vedessä, joka on aikoja sitten väljähtynyt ja vaihtoa vailla. Sisimpään jää kuitenkin jännä kaipaus läheisestä suhteesta Luojamme kanssa…
Luulin eläväni Rakkaudessa, mutta tosiasiassa en ollut vielä edes kokenut sitä sydämen tasolla. Pinttyneet ennakkoluulot, huolehtiminen, arvostelu ja oikeassa olemisen tarve pitivät huolen siitä, että rakkauden kokeminen, ja siinä eläminen oli korkeintaan kaukainen unelma. Sydän, joka on niitä täynnä, ei voi olla vapaa kokemaan ehdotonta rakkautta. Kuitenkin meidät on kutsuttu elämään Rakkaudessa, vapaina Taivaan Isän lapsina.
Jumala tekee koko ajan uutta. Vaikka tiesin sen, silti oli vaikea hyväksyä jotain erilaista, tai sellaista toimintaa, mitä en omalla järjelläni pystynyt tyhjentävästi käsittelemään. Iso pää on sydämen tulppa. Vaikka sydän usein tiesi suunnan, mutta parantumaton ja vielä kovin kipeä sydän ei vielä uskaltanut lähteä sille matkalle. Jumala ei väsynyt odottamaan. Hän tiesi, että menee oma aikansa ennen kuin kahlittu sydän uskaltaa vastata Rakkauden väsymättömään ja parantavaan kutsuun.
Rakasta ja kanna toisten kuormia on Kristuksen laki ja Isän tahto. Tämä on mahdollista vasta, kun ”tulet” Isän rakkaaksi lapseksi ja alat elämään sitä todeksi. Sen seuraukseni kannat hedelmää, joka saa aikaan sydänten kääntymisen ja parantumisen, mutta sen täytyy alkaa sinusta ja minusta. Niiden kyytipoikina ovat usein ilo, pitkämielisyys, armahtavaisuus ja lisämausteena yli ymmärryksen käyvä rauha.
